Vuoden 1980 kunnallisvaalien äänestysprosentti oli 78,1. Vuonna 2000 vastaava luku oli enää 55,9, jonka jälkeen äänestysprosentti on hivenen noussut. Muissakin vaaleissa (paitsi presidentinvaaleissa) äänestysaktiivisuus on laskenut. Mitä meillä on tapahtunut vuoden 1980 jälkeen sellaista, joka on aiheuttanut äänestysinnon näin rajun romahduksen?
Urho Kekkosen valtakausi päättyi, pääomamarkkinat vapautettiin ja otettiin suunta vahvasti kohti länttä ja Euroopan yhteisöä. 1990-luvun alun laman jälkeen istutettiin maahamme uusliberalistinen politiikka Paavo Lipposen sateenkaarihallitusten toimesta. Tätä linjaa ovat Matti Vanhasen hallitukset jatkaneet.
Näiden hallitusten politiikan seurauksena rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Leipäjonot ovat muuttuneet arkipäiväiseksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Suomalaisille on iskostettu päähän, että tälle politiikalle ei ole vaihtoehtoa, koska elämme globalisaation paineissa.
Äänestysaktiivisuuden lasku on suoraa seurausta siitä valheellisesta väittämästä, että vaihtoehtoa nykyiselle politiikalle ei ole. Miksi kannattaisi äänestää, jos vaihtoehtoa ei ole?
Todellisuudessa niin kauan kuin on elämää, on myös vaihtoehtoja. Lait ja sopimukset ovat ihmisen luomuksia; ihminen voi myös purkaa ne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti