Suomessa on jaksettu taivastella Helsingin kaduille ilmaantuneita kerjääviä romaneja. Heitä on Suomessa tiettävästi huikeat sata henkeä. Ilmeisesti kerjääjät häiritsevät hyvin toimeentulevan keskiluokan shoppailurauhaa muistuttamalla köyhyydestä.
Asuin Lontoossa 1993-1996. Tuolloin näin päivittäin lukemattomia kerjäläisiä, joista enemmistö oli syntyperäisiä englantilaisia. Näistä tuhansista kerjäläisistä ja asunnottomista monet asuivat kaduilla pahvilaatikoissa.
Laki antaa Suomessa mahdollisuuden puuttua häiritsevään kerjäämiseen kuten pakkokaupusteluun. Mutta miksi lainsäätäjä ei puutu todella häiritseviin kaupustelumuotoihin, kuten puhelimitse tapahtuvaan suoramarkkinointiin? Miksi asiasta ei käydä samanlaista keskustelua kuin romanien kerjäämisestä, vaikka syytä olisi moninkertaisesti enemmän?
Minua ainakin häiritsevät jatkuvat kaupustelupuhelut milloin mistäkin lehdestä tai firmasta erittäin paljon. Usein koen myyntipuhelut suoranaisena terrorisointina. Puhelinmyynti saa puolustuskyvyttömämmät väestöryhmät kuten vanhukset varmaankin tehokkaasti pyydykseensä.
Kuka puolustaa näiden ihmisten oikeuksia agressiivisia puhelinmyyntifirmoja vastaan? Kaiken lisäksi on paljastunut, että myyjiä on huiputettu tekemään työtä monissa tapauksissa lähes palkatta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti