keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

PAHIMMAT SOTARIKOLLISET YHÄ VAPAANA

Radovan Karadzic pidätettiin maanantai-iltana Belgradissa. Helsingin Sanomien mukaan (23.7.) Srebrenicasta tuli "toisen maailmansodan jälkeisen Euroopan suurimman joukkomurhan näyttämö".

HS:n toimittajilta on näköjään päässyt unohtumaan Naton vuoden 1999 Kosovon pommitukset. Uhrimäärältään ne vieläpä ylittävät Srebrenican. Mutta nehän olivatkin "humanitaarisia pommituksia", ainakin virallisen propagandan mukaan. Samaisessa propagandassa serbejä on järjestelmällisesti demonisoitu.

Karadzicin jälkeen jäämme odottamaan, milloin maailman pahimmat sotarikolliset, kuten George W. Bush, Dick Cheney ja Tony Blair, joutuvat oikeuden eteen.

Karadzicin pidätystä koskevissa virallisissa kommenteissa vain Venäjä esitti aiheellisen epäilyksen Haagin tuomioistuimen puolueellisuudesta. Miten muutoin kuin puolueellisuudella on selitettävissä se, että Kosovon pommittajia ei ole saatettu Haagin tuomioistuimeen?

Jugoslavian sisällissodissa tapahtui varmasti paljon kauheuksia. Serbit eivät kuitenkaan ole yksin syyllisiä niihin.

perjantai 18. heinäkuuta 2008

VAIHTOEHDOTTOMUUS ROMAHDUTTANUT ÄÄNESTYSAKTIIVISUUDEN

Vuoden 1980 kunnallisvaalien äänestysprosentti oli 78,1. Vuonna 2000 vastaava luku oli enää 55,9, jonka jälkeen äänestysprosentti on hivenen noussut. Muissakin vaaleissa (paitsi presidentinvaaleissa) äänestysaktiivisuus on laskenut. Mitä meillä on tapahtunut vuoden 1980 jälkeen sellaista, joka on aiheuttanut äänestysinnon näin rajun romahduksen?

Urho Kekkosen valtakausi päättyi, pääomamarkkinat vapautettiin ja otettiin suunta vahvasti kohti länttä ja Euroopan yhteisöä. 1990-luvun alun laman jälkeen istutettiin maahamme uusliberalistinen politiikka Paavo Lipposen sateenkaarihallitusten toimesta. Tätä linjaa ovat Matti Vanhasen hallitukset jatkaneet.

Näiden hallitusten politiikan seurauksena rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Leipäjonot ovat muuttuneet arkipäiväiseksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Suomalaisille on iskostettu päähän, että tälle politiikalle ei ole vaihtoehtoa, koska elämme globalisaation paineissa.

Äänestysaktiivisuuden lasku on suoraa seurausta siitä valheellisesta väittämästä, että vaihtoehtoa nykyiselle politiikalle ei ole. Miksi kannattaisi äänestää, jos vaihtoehtoa ei ole?

Todellisuudessa niin kauan kuin on elämää, on myös vaihtoehtoja. Lait ja sopimukset ovat ihmisen luomuksia; ihminen voi myös purkaa ne.

KAVERIHINTAISEN PUUN AIKA ON OHI

Presidentti Tarja Halonen huomautti aivan oikein, että Suomessa ei voida enää luottaa kaverihintaisen energian ja puun saantiin (SuomiAreena 17.7.).

Venäjästä on pyritty tekemään puutulliasiassa tarinan konnaa, vaikka sen kaavailemat maksut ovat maailman mitassa melko tavallisia.

Miksi Venäjä möisi Suomelle puuta poikkeuksellisen edullisesti? Tekisikö Suomi vastaavassa tilanteessa näin?

torstai 17. heinäkuuta 2008

"HYVÄÄ PATAA" USA:N KANSSA

Ulkoministeri Alexander Stubb totesi Yhdysvaltojen vierailullaan, että maailman ainoan todellisen suurvallan kanssa kannattaa olla "hyvää pataa" (Nelosen uutiset 17.7.).

Aiemmin ajateltiin, että myös toisen suurvallan eli Neuvostoliiton kanssa kannatti olla hyvissä väleissä. Neuvostoliiton hajottua alkoi kuitenkin valtaisa, jälkiviisaudella kyllästetty kampanja "suomettumisen" aikaa vastaan. Siitä lähtien on tuomittu jyrkästi "rähmällään olo" itänaapurin edessä.

Stubb on arvioitu Suomen kaikkien aikojen USA-myönteisimmäksi ulkoministeriksi. Omien sanojensa mukaan hän on myös Euroopan unionin USA-myönteisin ulkoministeri.

Pari vuosikymmentä pitää ilmeisesti vierähtää ennen kuin tajutaan, että nykyinen ulkopolitiikkamme ei ole juuri muuta kuin kritiikitöntä rähmälläänoloa ainoan suurvallan edessä.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

NESTLE VASTUUSEEN (JA YHÄ EDELLEEN BOIKOTTIIN)

Elintarvikejätti Nestle markkinoi 1970-luvulla äidinmaidonvastikettaan kehitysmaihin "parempana vaihtoehtona äidinmaidolle". Lukuisat äidit luopuivat imetyksestä ja juottivat likaiseen veteen sekoitettua vastiketta vauvoilleen (HS, sivu D1 16.7.).

Noin kolme miljoonaa vauvaa kuoli pulloruokinnan aiheuttamiin sairauksiin ja aliravitsemukseen. Arvostelijoiden mukaan Nestle oli tietoinen toimintansa seurauksista kehitysmaissa. Tästä huolimatta yhtiö jatkoi äidinmaidonvastikkeensa agressiivista markkinointia.

Yhtiön toimet täyttävät kansanmurhan tunnusmerkit. Erityisen törkeäksi toiminnan tekee se, että kohteena olivat vauvat. Nestle on edelleen näkyvä toimija sekä kehitysmaissa että kehittyneissä maissa. Säädöksistä johtuen toiminnasta on tullut enemmän piilomainonnan luonteista.

Unicefin arvion mukaan vuosittain säästettäisiin 1,3 miljoonan vauvan henki, jos niille annettaisiin pelkkää rintamaitoa.

Milloin Nestle joutuu vastuuseen toimistaan kehitysmaissa? Natsi-Saksan vastaavaa toimintaa kutsuttiin holokaustiksi ja kansanmurhaksi.

maanantai 14. heinäkuuta 2008

JÄITÄ HATTUUN YLIOPISTOUUDISTUKSESSA

Amerikkalainen professori James H. Mittelman varoittaa Suomea omaksumasta kritiikittömästi Yhdysvaltojen yliopistojen yhtiömallia ja liikkeenjohtoajattelua (HS Vieraskynä 14.6.). Mittelmanin mukaan opiskelijoiden muuttuminen maksaviksi asiakkaiksi saa perinteisen "tietoa tiedon itsensä vuoksi"-ajattelun näyttämään vanhanaikaiselta ja jopa naiivilta.

Mittelman toteaa, kuinka uusissa organisaatiomalleissa palkkakuilut ovat kasvaneet huikeasti yliopistojen sisällä. Joissakin yliopistoissa johto on päässyt miljoonan dollarin rajapyykin paremmalle puolelle. Tämäkö on Suomenkin huippuyliopistohankkeen eräs taustamotivaattori?

Myös Suomessa on esitetty runsaasti arvostelua huippuyliopistohanketta ja yliopistouudistusta kohtaan. Virkamiehet ja poliitikot ovat vastanneet kritiikkiin toistamalla tuttua nykyliturgiaa innovaatioista, tuottavuudesta, huippuosaajista jne.

Suomen poliittinen eliitti hakkaa päätään jääräpäisesti seinään kaikesta esitetystä kritiikistä huolimatta. Toivottavasti professori Mittelmanin varoitukset saavat päättäjät vihdoin heräämään. Yhdysvaltojen toimintamallien kritiikitön kopiointi voi johtaa onnettomiin tuloksiin.

MIKSI TODELLISEEN RAUHANHÄIRINTÄÄN EI PUUTUTA?

Suomessa on jaksettu taivastella Helsingin kaduille ilmaantuneita kerjääviä romaneja. Heitä on Suomessa tiettävästi huikeat sata henkeä. Ilmeisesti kerjääjät häiritsevät hyvin toimeentulevan keskiluokan shoppailurauhaa muistuttamalla köyhyydestä.

Asuin Lontoossa 1993-1996. Tuolloin näin päivittäin lukemattomia kerjäläisiä, joista enemmistö oli syntyperäisiä englantilaisia. Näistä tuhansista kerjäläisistä ja asunnottomista monet asuivat kaduilla pahvilaatikoissa.

Laki antaa Suomessa mahdollisuuden puuttua häiritsevään kerjäämiseen kuten pakkokaupusteluun. Mutta miksi lainsäätäjä ei puutu todella häiritseviin kaupustelumuotoihin, kuten puhelimitse tapahtuvaan suoramarkkinointiin? Miksi asiasta ei käydä samanlaista keskustelua kuin romanien kerjäämisestä, vaikka syytä olisi moninkertaisesti enemmän?

Minua ainakin häiritsevät jatkuvat kaupustelupuhelut milloin mistäkin lehdestä tai firmasta erittäin paljon. Usein koen myyntipuhelut suoranaisena terrorisointina. Puhelinmyynti saa puolustuskyvyttömämmät väestöryhmät kuten vanhukset varmaankin tehokkaasti pyydykseensä.

Kuka puolustaa näiden ihmisten oikeuksia agressiivisia puhelinmyyntifirmoja vastaan? Kaiken lisäksi on paljastunut, että myyjiä on huiputettu tekemään työtä monissa tapauksissa lähes palkatta.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

ETELÄ-KOREAN MIELENOSOITUKSET

Etelä-Korean poliisi tukahdutti 29.kesäkuuta rauhanomaisen kynttilämielenosoituksen Soulissa, jolla vastustettiin amerikkalaisen lihan tuonnin rajoitusten poistoa. Noin 300 mielenosoittajaa loukkaantui vakavasti.

Ylen radiouutisissa kerrottiin eilen, että uutta lauantai-illan mielenosoitusta vastaan on asetettu 20 000 mellakkapoliisia. Tämän päivän tietojen mukaan mielenosoitukseen osallistui eilen illalla noin 50 000 ihmistä.

Yhteenottoja ei tiettävästi sattunut. Mielenosoituksessa vastustettiin samalla presidentti Lee Myung-bakin aikeita yksityistää valtionyhtiöitä.

Lyhyttä Ylen radiouutista lukuunottamatta tapahtumista ei juuri ole hiiskuttu. Hesarissa ei tänään (6.7.) ollut aiheesta sanaakaan. Jokainen voi kuvitella, minkälaisen kansainvälisen reaktion vastaavat tapahtumat Pohjois-Korean puolella aiheuttaisivat.

torstai 3. heinäkuuta 2008

OBAMA, IRAN JA MUUTOKSEN MAHDOLLISUUDET

Uutisissa on viime päivinä kerrottu yhä kohoavasta raakaöljyn hinnasta. Erääksi syyksi on mainittu lännen ja Iranin suhteiden kiristymisen aiheuttama hermostuneisuus markkinoilla. Hyökkäyksestä Iraniin on ollut viitteitä jo pitkään, mutta koska valtamediassakin on toistuvasti mainittu asiasta, täytynee jotain "sisäpiiritietoa" olla liikkeellä.

Ylen välittämässä uutisessa väläytettiin, että (Israelin/USA:n) isku Iraniin tapahtuisi heti uuden presidentin astuttua virkaansa USA:ssa. Mikäli Barack Obama valitaan presidentiksi ja isku todella tapahtuisi, valuisi kaikkinaisten haaveilijoiden optimismi "uudesta alusta" Lähi-Idän hiekkaan.

Itse en ole taipuvainen uskomaan mihinkään olennaiseen muutokseen USA:n politiikassa. Suomessakin monet ilmeisesti kuvittelevat, että mikäli Obama valitaan, koittaa Euroopan ja USA:n suhteissa uudet ruusuiset ajat. Näiden kuvitelmien mukaan Obama toteuttaa sosiaalisempaa sisäpolitiikkaa ja sovittelevampaa ulkopolitiikkaa.

Tosiasia kuitenkin on, että talouselämän edut sanelevat pitkälti USA:n politiikan. Presidentti on lähinnä toimeenpanevassa roolissa; saavathan molempien puolueiden ehdokkaat kampanjarahoituksensa pitkälti Wall Streetin rahapiireistä. Todellisia muutoksia tapahtuu vain, mikäli kansalaiset lähtevät joukkovoimalla niitä vaatimaan eliitin etua ajavalta hallinnolta.

KUNNAT UUSLIBERALISMIN PAKKOPAIDASSA

Pello ja Hartola ovat uusia valtiovarainministeriön nimeämiä "kriisikuntia". Ne joutuvat valtion erityistarkkailuun ja niiden on aloitettava talouksiensa tervehdyttäminen yhteistyössä valtion kanssa. Hartolan kunnanjohtaja Raija Peltonen päivitteli, että kaikki mahdolliset säästökohteet on jo etsitty viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hän peräsi valtion vastuuta peruspalveluiden rahoituksessa, ja arvosteli valtion politiikkaa, joka jakaa kuntia hyvin toimeentuleviin ja kriisikuntiin.

Uusliberalismin toimeenpano on Suomessa sysätty erityisesti kuntatasolle. Käynnissä on valtaisa kunta- ja palvelurakenneuudistus, jolla luodaan suuria kuntayksiköitä palveluiden ulkoistamisen ja yksityistämisen tarpeisiin. Nimeämällä kuntia "kriisikunniksi" valtiovalta osaltaan vauhdittaa kuntaliitosten toteuttamista.

Valtion rahoitusosuutta kuntien menoista on alennettu selvästi viimeisen vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana. Samaan aikaan valtiolla on otsaa syyllistää kuntia huonosta taloustilanteesta, ja pakottaa ne talouden tervehdyttämisohjelmiin, jotka kurjistavat tilannetta entisestään.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

ULTRA-UUSLIBERALISMIA JA VALTIOVETOISUUTTA

Uusliberalistista politiikkaa on toteutettu puhtaimmillaan ja karmeimmillaan köyhissä, puolustuskyvyttömissä maissa Latinalaisesta Amerikasta Afrikkaan. Rikkaat länsimaat noudattavat omia pelisääntöjään, koska niiden kansalaiset eivät hyväksyisi niin brutaalia politiikkaa kuin mitä köyhemmät maat ovat joutuneet noudattamaan.

Latinalaisessa Amerikassa tavalliset kansalaiset ovat saaneet tarpeekseen USA-vetoisesta sanelupolitiikasta, jossa ultra-uusliberalismin työrukkasena on käytetty muun muassa Kansainvälistä valuuttarahastoa IMF:ää. Niinpä maanosaa on viime vuosina pyyhkinyt huomattava "punainen aalto" (Venezuelassa, Boliviassa, Nicaraguassa, Ecuadorissa jne.).

Ne maat, jotka eivät joudu noudattamaan ultra-uusliberalismia, menestyvät yleisesti ottaen taloudellisesti paremmin kuin puhdasoppisuuteen pakotetut maat. Katso vaikka Kiinan tai Venäjän tilannetta. Juuri ne maat, joita länsi moittii esimerkiksi valtion roolin vahvuudesta, menestyvät hyvin.

Rikkaat länsimaatkaan eivät siis itsekään noudata uusliberalismia puhtaimmillaan, vaan niiden talous on valtiovetoista monella tapaa - ja ne menestyvät hyvin taloudellisesti. Ajatellaan vaikka USA:n sotateollisuuden merkitystä koko maan taloudelle. Entä miten istuvat vapaan kilpailun ja markkinatalouden ideaan valtion varoin maksettavat massiiviset tutkimus- ja tuotekehitystuet yrityksille?

Kännykkäjätti Nokia sai Bochumin tehtaansa toimintaan huomattavaa avustusta paikalliselta osavaltiolta. Tämän tuen takaisinmaksusta väännetään parhaillaan kättä. Tarvitseeko upporikas kansainvälinen pörssiyhtiö todellakin sosiaalitukea saksalaisten veronmaksajien rahoista?

Maatalouspolitiikassa moititaan usein kansallisia tukiaisia. Ongelma on se, että ultra-uusliberalismiin pakotetut maat eivät voi suojata omaa maatalouttaan kuten rikkaat länsimaat. Ratkaisuksi tarjotaan markkinaliberalismin hengessä kansallisten tukien poistamista rikkailta mailta. Eikö olisi kuitenkin parempi tehdä päinvastoin, ja sallia - vastoin ultra-uusliberalismin orjuuttavia periaatteita - oman maatalouden suojaaminen myös köyhille maille?