Elämme aikaa, jossa mielikuvilla on aivan ratkaiseva rooli niin politiikassa kuin muillakin aloilla. Usein puhutaan jonkin henkilön tai tahon uskottavuudesta. Talouskeskustelussa puhutaan kuluttajien uskosta omaan talouteen.
Nato pommitti Kosovoa 1999, koska järjestön uskottavuuden säilyttäminen vaati sitä kylmän sodan jälkeisessä uudessa tilanteessa. Näin on todennut Tony Blair. Ex-ulkoministeri Ilkka Kanervan uskottavuus meni puolestaan tekstiviestikohun myötä.
Tärkeintä ei ole se, mitä jokin taho tai henkilö oikeasti tekee tai osaa. Tärkeintä on mielikuva siitä, että tekee tai osaa, eli on uskottava. Pelottavaa on myös se, että talous nojaa uskoon, ei tosiasioihin.
Kokoomus mainosti juuri Hesarin koko sivun (viime kädessä veronmaksajien maksamalla) ilmoituksella "toivotalkoita", joihin kannustettiin tavallisia kansalaisia. Mielikuvapolitiikka on saavuttanut suomalaisen huippunsa kokoomuksen mainostoimistovetoisessa toivokampanjassa, joka alkoi eduskuntavaaleissa, ja näyttää jatkuvan kuntavaaleissakin.
Asiakysymykset on häivytetty taka-alalle. Mielikuvat jylläävät, aivan kuin minkä tahansa tuotteen mainonnassa. Politiikasta on tullut kilpailevien tuotteiden markkinointia, jossa onnistuneimman mielikuvan luonut mainostoimisto ja sen asiakkaana oleva puolue vie voiton.
Vakavasti politiikkaan ja yhteiskunnallisiin asioihin suhtautuville tahoille nykyinen kehitys on myrkkyä. Tulevissa kuntavaaleissa tulee entisestään korostumaan asetelma, jossa kolme suurta puoluetta kilpailevat keskenään mielikuvatasolla.
Media tukee tätä kehitystä keskittymällä tulevaisuudessa entistä enemmän vain kolmen suurimman puolueen välisiin vaalikeskusteluihin. Tämä kehityssuunta oli selkeästi nähtävissä jo viime eduskuntavaaleissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti