Ilkka Kanervan tekstiviestikohun myötä alettiin puhua (presidenttiä myöten) kasvaneista vaatimuksista, mitä tulee poliitikkojen nuhteettomuuteen ja säällisyyteen. Vaarana on (jälleen kerran) amerikkalaisen kulttuurin kritiikitön kopiointi Suomeen.
USA:n valtavirran poliittista keskustelua leimaa nimenomaan puhe ominaisuuksista (qualities), ei asioista (issues). Esimerkiksi presidenttiehdokkaiden mainonta ei juuri eroa hammastahnamainoksista. Näin on huomauttanut amerikkalainen ajattelija Noam Chomsky.
Hän on todennut, että huomion kohdistamisella ehdokkaan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin siirretään huomio pois asiakysymyksistä kuten hyvinvointipalvelut, köyhyys, asunnottomuus jne. Tämä palvelee tietenkin "establishmentin" etua.
Sama ilmiö näyttää rantautuneen nyt Suomeenkin. Hieman kärjistäen voi kysyä: Mitä hyötyä olisi ministereiden nuhteettomuudesta, jos samaiset ministerit veisivät meidät rikollisiin sotiin?
Miksi ihmisessä ei saisi olla minkäänlaista särmää? Onko kyse terveysfasismin kaltaisesta nuhteettomuusfasismista? Olemme kaikki, myös ministerit, loppujen lopuksi vain ihmisiä heikkouksinemme ja vikoinemme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti