JÄÄRÄPÄISET SUOMALAISET

On tämä Suomen kansa sitten jukuripäistä! Vaikka valtaeliitti ja -media sekä muut arvovaltaiset tahot kuinka yrittävät tolkuttaa asiaansa, kansa se ei vain ota opikseen. Meillehän on jo pitkään taottu päähän, että hyvinvointipalveluihin ei ole varaa, veroja pitää keventää, julkista sektoria pitää supistaa, jne., jne.

Suomen kansa on hallitsijoidensa kanssa täysin eri linjoilla. HS-Gallupin (23.6.) mukaan hallituksen tärkeimmät tavoitteet ovat kansalaisten mielestä:

1. Hyvinvointipalvelujen turvaaminen
2. Köyhyyden ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen.

Suomalaisten melko vasemmistolaiset asenteet näissä kysymyksissä ovat säilyneet muuttumattomina vuodesta toiseen oikeiston vahvasta vyörytyksestä huolimatta. Kansa ei hyväksy sille tyrkytettyä uusliberalismia.

USA:N PRESIDENTINVAALITKO KANSANVALTAA PARHAIMMILLAAN?

Olli Kivinen ylisti USA:n demokratiaa kolumnissaan (HS 17.6.). Kivinen totesi muun muassa, että "maata johtavan presidentin valinta on todellinen kamppailu". Hän jatkoi, että "ehdokkaiden valinta tapahtuu rajussa kilpailussa, ei suljetuissa kamareissa", ja että "demokratia pystyy korjaamaan virheitään".

Kiviseltä jäi mainitsematta, että voidakseen pyrkiä USA:n presidentiksi ehdokkaan täytyy käytännössä olla miljonääri. Varteenotettavaksi kandidaatiksi pääsy edellyttää lisäksi Wall Streetin rahahanojen aukeamista. Viimeistään tämä finanssimaailman "hys hys-raha" panee ehdokkaat miettimään uudestaan radikaaleja ideoitaan ja puheitaan, kuten on nähty Barack Obaman tapauksessa.

Voidaanko USA:n presidentinvaalien yhteydessä tosiaan puhua todellisesta kansanvaltaisesta kamppailusta? Vaaleissa hädin tuskin puolet kansalaisista vaivautuu vaaliuurnille äänestämään kahden liikemaailman intresseistä riippuvaisen puolueen upporikkaan ehdokkaan välillä.

NIINISTÖN HUOLI JULKISESTA TALOUDESTA

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok) vaatii (HS 18.6) "anteliasta budjettilinjaa kuriin". Hän esittää ajatuksen, jonka mukaan prosentin säästö yhteenlasketuista julkisista menoista toisi noin 800 miljoonan euron säästöt.

Pelkästään rakennusalan pimeän kuittikaupan takia valtio menettää vuosittain satoja miljoonia euroja. Puhumattakaan muusta talousrikollisuudesta. Kumma kyllä porvarit kuten Niinistö eivät koskaan vaadi määrätietoisia toimia näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

Porvareille sopii paremmin syyllistää kaikkein heikko-osaisimpia kansalaisia, ja vaatia yhä enemmän leikkauksia, jotka iskevät kipeimmin juuri heihin. Perintöveron alentamisen, korkeimpien tulojen veronkevennysten tai muiden rikkaita suosivien ja julkista taloutta heikentävien toimenpiteiden perumista eivät Niinistö ja muut porvarit sattumoisin myöskään vaadi.

IRLANNIN EU-ÄÄNESTYS JA DEMOKRATIA

Hesarissa kolumnisti toisensa jälkeen on taivastellut, kuinka epädemokraattista ja kohtuutonta on, että pieni Irlannin kansa pääsi torppaamaan koko EU:ta koskevan perussopimuksen (lue: perustuslain). EU-eliitin parissa tosin mietitään kuumeisesti, miten Irlannin äänestystulos voitaisiin jättää huomioimatta.

Kolumnistit tietävät hyvin, että jos muissakin EU-maissa olisi päästetty kansalaiset äänestämään, sopimus olisi kaatunut vieläkin murskaavammin. On hyvä muistaa, että sopimuksen kaatuminen yhdessäkin jäsenmaassa (pitäisi) riittää sen hylkäämiseen.

Epädemokraattista tässä asiassa on ollut se, että ainoastaan Irlanti on päässyt kansanäänestämään Lissabonin sopimuksesta. Kohtuutonta on se, että parlamentti toisensa jälkeen (juuri hiljattain myös Suomen eduskunta) on hyväksynyt sopimuksen, jonka sisällöstä on äärimmäisen vaikea saada selkoa.

STUBBIN TODELLINEN OLEMUS

Rento olemus ja leveä hymy saattavat hämätä jonkin aikaa, mutta todellisuus tulee aina lopulta esiin. Alexander Stubb on viime aikaisilla lausunnoillaan paljastanut kovan oikeistolaisen sisimpänsä.

Rypälepommit kieltävää sopimusta koskevat kommentit, joissa Stubb kaipaili sopimukseen porsaanreikiä ja kiitteli täyskiellon peruuntumista, ovat julmia ja häpeäksi Suomelle. Oikeistolainen militarismi paistaa pepsodent-hymyn takaa kirkkaasti läpi.

Mikä ihme siinä on, että suomalaiset poliitikot hinkuavat niin kiihkeästi huomiota Yhdysvalloilta? Stubb tuskin pysyi housuissaan, kun sai istua samassa lounaspöydässä USA:n ulkoministerin Condoleezza Ricen kanssa Tukholman Irak-kokouksessa.

Stubb kertoikin ensihuumasta toivuttuaan, että hän on "pro-Yhdysvallat". Ei ihme, että minkäänlaista kritiikkiä Irakin tai Afganistanin sotien, Guantanamon vankileirin tai minkään muunkaan johdosta ei uuden ulkoministerimme suusta kuultu.