Olemme huolestuneina ja yhä uudelleen järkyttyneinä seuranneet Ylen uutisointia koskien Venezuelaa ja muita Latinalaisen Amerikan kehittyviä demokratioita. Toisaalta samaan aikaan meitä ällistyttää Ylen kanavilla vallitseva täydellinen hiljaisuus Hondurasin vallankaappauksen aikana tapahtuneiden törkeitten ihmisoikeusrikkomusten ja sortotoimien uutisoinnissa.
Jos valtiollinen Yleisradio esittää koko kansalle pakollista mediamaksua, sen uutisoinnin tulisi perustua totuudellisuuteen. Ylen tehtävänä on välittää objektiivinen kuva maailman tapahtumista koskien myös Venezuelaa ja muuta Latinalaista Amerikkaa. Näin ei ole suinkaan tapahtunut. Kuinka tällainen viestintätoiminta tukee sitä, että ”julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti: tukea toimivaa kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia?”(Laki Yleisradio Oy:stä; 7 § (635/2005) Julkinen palvelu )
Ylen Venezuela-uutisointi perustuu Venezuelan poliittisen opposition välittämiin toisen käden tietoihin. Presidentti Hugo Chávezin vastaisen opposition viestintä on tunnetusti ja todistetusti propagandistista ja valheellista. Oppositio mellastaa maassa täysin rajoittamattomasti hiiskumatta sanaakaan maan huimasta kehityksestä osallistuvan demokratian, köyhyyden rajun supistamisen ja kaikkinaisen yhteiskunnallisen edistyksen tiellä. Me emme ymmärrä, keitä tällainen virheellinen uutisointi palvelee. Mielestämme se antaa Ylen kuuntelija- ja katsojakunnalle täysin – määrätietoisesti – vääristetyn kuvan bolivaarisen vallankumouksen saavutuksista ja presidentti Chávezin persoonasta. Tällainen viestintä on ristiriidassa Ylen ohjelmatoiminnan ja tiedonvälityksen ehdottoman arvon – luotettavuuden ja Ylen poliittisen riippumattomuuden kanssa.
Luotettavia tietolähteitä Venezuelan kymmenvuotisen vallankumousprosessin tiimoilta löytyy runsaasti. Telesur –Tv-kanava tuottaa päivittäin kiinnostavaa ja asiantuntevaa materiaalia Latinalaisen Amerikan tapahtumista. Oletamme, että toimituksestanne löytyy edes yksi espanjankieltä hallitseva toimittaja. Viittaamme tässä erityisesti viime viikonvaihteen Tapani Hannikaisen reportaasiin, joka törkeydessään ylitti kaikki rajat.
Venezuelan media on edelleen suurimmalta osin (n. 64 %) yksityisessä omistuksessa. Maassa toimii yli 900 radio- ja tv-asemaa. Tapani Hannikaisen mainitsemat 34 itsenäistä radioasemaa joutuivat lisenssiepäselvyyksien vuoksi lopettamaan ja luovuttamaan lähetystaajuutensa yhteisömedian käyttöön. Niille oli suotu lähetyslupansa todentamiseen aikaa puoli vuotta. Venezuelan ilmaisuvapaus ei ole bolivaarisen vallankumouksen aikana kaventunut, vaan päinvastoin se on laventunut. Surkeimmillaan vaivaiset kahdeksan mahtiperhettä hallitsi 35 % kansallisesta mediasta. Nykyisin muutkin kansanosat pääsevät tasa-arvoisemmin eetteriin ilmaisemaan näkemyksiään.
Karibialaisen ”asiantuntijan” Sir Ronald Sandersin ontto kommentti Hugo Chávezin valtiollisen öljy-yhtiön varojen käytöstä oli vihjailussaan keltaisen lehdistön tasoa. Todisteeksi tästä on selvitys siitä, mihin bolivaarisen Venezuelan varat nykyisin käytetään. Valtion varojen käyttämistä sosiaali- ja terveysohjelmiin, koulutukseen ja kansalaisten enemmistön hyvinvoinnin kohentamiseen ei voine kukaan demokraattinen, ihmisarvoa kunnioittava henkilö pitää yhteiskunnan varojen väärinkäytöksenä?
Tänään tuli kuluneeksi kaksi kuukautta Hondurasin vallankaappauksesta ja presidentti Manuel Zelayan maastakarkoituksesta, jonka Yle uutisoi jo alkuunsa virheellisesti. Ylen tiedonvälitys perustui jälleen toisenkäden kansainvälisiin tietolähteisiin ja kaapparipresidentti Michelettin lehdistölle julkistamaan härskiin valheeseen. Yle ei ole tietojemme mukaan vaivautunut korjaamaan virheitään.
Koko kahdeksan viikon ajan Hondurasissa on toiminut rauhanomainen vastarinta lakkoineen ja massamielenosoituksineen demokraattisesti valitun presidentin palauttamiseksi valtaan. Vallankaappaajat ovat tukahduttaneet ankarasti oikeutettua vastarintaa sotilas- ja poliisivoimin. Amnesty International ja useat muut ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet näistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista. Yle ei ole maininnut sanallakaan, ei sen enempää vastarinnasta kuin sorrosta (useita murhia, satoja laittomia pidätyksiä, poliittisia vankeja, mielenosoittajien hakkaamista jne.). Miksi Yle vaikenee? Suomi, kuten kaikki muutkin maailman valtiot, äänestivät YK:ssa Zelayan välittömän ja ehdottoman valtaanpalauttamisen puolesta. Ilmeisesti Ylen uutistoimituksen väki on asiasta aivan toista mieltä?
Latinalaisen Amerikan tämän päivän suurin kriisipiste Hondurasin ohella on jatkuvaa sisällissotaa käyvä Kolumbia, joka aikoo sallia USAlle mahdollisuuden rakentaa maahan seitsemän sotilastukikohtaa. Koko muu Latinalainen Amerikka pitää tätä temppua suoranaisena maanpetturuutena. Noam Chomskyn mukaan – tukikohtapäätös tulee horjuttamaan alueen tasapainoa vaarallisesti. Latinalaisen Amerikan presidenttien yhteistyöelin UNASUR (Etelä-Amerikan kansojen liitto), kokoontuu parhaillaan Argentiinan Barilochessa neuvottelemaan tilanteesta. Järjestön yhtenä keskeisenä periaatteena on siihen kuuluvien kansakuntien itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden voimistaminen. Lienee yltiöoptimistista odottaa Yleltä tasapuolista ja ymmärtävää raporttia tästä merkittävästä tapahtumasta ja siellä esitetyistä näkemyksistä?
Kun Suomi aikoinaan anoi itsenäisyyttä suhteessa meitä hallitsevaan suurvaltaan, me kaipasimme solidaarisuutta kaikilta maailman kansakunnilta. Samaa toivovat tänä päivänä Latinalaisen Amerikan maat. Ne kaipaavat solidaarisuutta ja rauhaa saadakseen kehittyä itsevalitsemallaan yhteiskunnallisella tiellä riippumattomina alueen suurvallan Yhdysvaltojen häikäilemättömästä holhouksesta. Mikä on Ylen kanta tässä asiassa?
Venezuela pyrkii medialainsäädännöllään, Telesurin ja valtion kanaviensa sekä yhteisömedian avulla muuttamaan maailman tapahtumien ja taustavaikutteiden tietovirtaa monipuoliseen ja totuudelliseen suuntaan. Suomalaisena Ylen katsojina toivoisimme samanlaisten periaatteiden ohjaavan myös valtiollisen Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimintaa. Propagandasta ei kukaan halua maksaa mitään, ja valheen jäljet ovat paitsi lyhyet myös surulliset.
Hondurasin laillisen presidentin Manuel Zelayan ja Hondurasin vastarintaliikkeen kunniaksi – voittoon asti, Qué Viva!
Latinalaisen Amerikan itsenäisyyden ja vapauden puolesta – Viva!
Helsinki 28.8.2009
Hands Off Venezuela – Finland ry.
BOLIVAARISEN VALLANKUMOUKSEN SAAVUTUKSET
Köyhyys
Köyhyyden nujertaminen; äärimmäinen köyhyys on supistunut 10 vuodessa 42 % à9,5 %. Yleisluontoinen köyhyys on vähentynyt samana aikana 50,5 % 33,4 %.
Köyhyyden vähentyminen on perustunut sarjaan eri alojen sosiaalisia ohjelmia, jotka ovat kohdentuneet terveys- ja koulutusohjelmiin, sukupuolten tasa-arvoon, vähimmäispalkkaan ja perusturvan parannuksiin, alkuperäiskansojen asemaan, kulttuuriin sekä Latinalaisen Amerikan integraatioon ja taloudelliseen kehitykseen.
Terveys
BKTsta 4,2 % investoidaan terveydenhoitoon ja sosiaaliseen lääketieteeseen. Ennen bolivaarista vallankumousta vastaava luku oli 1,5 %. Käytännössä tämä toimenpide on tuottanut 6 531 uutta terveyskeskusta, 479 diagnostista terveyskeskusta, 543 kuntoutuskeskusta, 26 korkean teknologian keskustasta, 13 kansanklinikkaa, 459 kansan silmäsairauskeskusta ja 3 019 hammashoitolaa. Näitä kaikkia hankkeita operoi Mission Barrio Adentro.
Viimeisen 10 vuoden aikana lapsikuolleisuus on alentunut 25,8 prosentista 13,7 %. Tähän tulokseen ovat vaikuttaneet joukkorokotus- ja rintaruokintakampanjat sekä kaikille kansalaisille kuuluva ravinnon saatavuus.
Opetustoimi
BKTsta 7 % investoidaan koulutusohjelmiin. Ennen bolivaarista vallankumousta investointiaste oli vain 3,9 %.
1,6 miljoonaa ihmistä on oppinut lukemaan Mission Robinsonin –kampanjan aikana. Unesco on julistanut Venezuelan lukutaidottomuudesta vapaaksi maaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vähintään 96 % aikuisväestöstä osaa lukea ja kirjoittaa.
684 782 lasta, joilla ei aikaisemmin ollut mahdollisuutta aloittaa peruskoulua, ovat päässeet koulutuksen piiriin. Nykyisin 93 % Venezuelan lapsista käy koulua. Tällä tahdilla on hyvin todennäköistä, että Venezuela saavuttaa tavoitteensa koko väestön kattavasta koulutuksesta jo v. 2012 eli kolme vuotta ennen YK:n asettamaa päämäärävuotta 2015.
1 432 736 aikuista opiskelee tällä hetkellä jossain monista koulutusmissioista. Näitä ovat Missio Robinson (lukutaito-ohjelma), Missio Robinson II (peruskoulu), Missio Rivas (lukio), Missio Sucre (korkeampi koulutus) ja Missio Che Guevara (tekninenkoulu).
Yli 4 miljoonaa lasta saa päivittäisen aterian koulussa.
Ympäristö
Venezuelan perustuslakiin on kirjattu kokonainen luku koskien ympäristöoikeuksia. Tie kasvuun on rakennettava kestävän kehityksen periaatteelle.
Vuonna 2003 Venezuela pääsi vuosituhannen tavoitteeseen YK:n asettaman puhtaan juomaveden saatavuuden suhteen. Nykyisin väestöstä 99 % on saatavilla puhdasta juomavettä. Missio Energia avasi 123 uutta juomaveden puhdistuslaitosta, jotka toimivat aurinkoenergialla ja tulevat hyödyttämään yli 100 000 ihmistä. Venezuelassa käytetystä energiasta 75 % on vesivoimalla tuotettua. Missio Energian puitteissa on vaihdettu 66 miljoonaa hehkulamppua energiansäästölamppuihin.
Missio Arbol on istuttanut uutta metsää yli 13 524 hehtaaria v. 2006–2007 aikana. Tämän vuoksi metsäpalot ovat vähentyneet yli 34 %.
Sukupuolten välinen tasa-arvo
Neljää viidestä hallinnon alueesta johtaa nainen. 70 % Venezuelan sosiaalimissioiden opiskelijoista on naisia. Maan perustuslaki on Latinalaisen Amerikan ensimmäinen perustuslaki, joka pitää kotityötä taloudellisesti tuottavana toimintana. Kaksi miljoonaa naista on käyttänyt hyväkseen lainoja ja muita palveluja, joita tarjoaa Kansallinen Naisten Kehityspankki. Naisten osallistuminen maan yhteisöneuvostoihin on yleensä n. 80–90 %.
Työ- ja sosiaaliturva
Venezuelan minimipalkka on Latinalaisen Amerikan korkein. Se on tällä hetkellä 372 dollaria/kk, mutta nousee v. 2009 aikana 450 dollariin kuukaudessa.
Eläkkeitä on nostettu niin, että ne yltävät minimipalkkaan. Tämä johti lisääntyvään eläköitymiseen. Vuonna 1998 oli 387 007 eläkeläistä. Vuonna 2008 heidän määränsä kohosi 1 232 043 henkilöön.
Yli 50 % työläisistä on työehtosopimusten piirissä. Ammattiliittojen jäsenmäärä on kolminkertaistunut v. 1998 nähden.
Venezuelassa toimii 228 004 osuuskuntaa, kun niitä oli v. 1998 vain 910. Tämä sektori tuottaa nykyisin 14 % Venezuelan BKTsta ja työllistää n. 18 % maan työvoimasta.
Alkuperäisväestö Venezuelassa
Vuoden 1999 perustuslaki oli Venezuelassa ensimmäinen, joka määritti kolmelle alkuperäisväestön edustajalle paikan kansalliseen kongressiin. Vuonna 2007 maahan muodostettiin alkuperäisväestön oma Kansanvoiman Ministeriö. Ministeriötä johti intiaanijohtaja Yekuana. Hänellä oli apunaan kahdeksan alkuperäiskansoja edustavaa apulaisministeriä. 39 alkuperäiskieltä on säädetty laissa virallisiksi kieliksi. 132 000 alkuperäisväestöä edustavaa kansalaista on saanut terveydenhoitoa v. 2008. 81 000 alkuperäisväestöstä peräisin olevaa opiskelijaa on valmistunut Missio Robinsonissa.
Kuusi shamaanikeskusta, jotka erikoistuvat perinteiseen kansanlääketieteeseen on perustettu. Ne ovat auttaneet yli 20 000 alkuperäisväestön edustajaa. 12 alueterveysvirastossa on alkuperäisväestötoimistot, joissa on kaksikielinen palvelujärjestelmä ja kulttuurien väliset avustajat.
Kulttuuri
El Sistema, Venezuelan Nuoriso Orkesterisysteemi on tuottanut yli 120 nuorten orkesteria ja sen piirissä musisoi 400 000 lasta. 25 miljoonaa kirjaa on painettu ja jaettu kansalle ilmaiseksi (mm. Cervantesin Don Quijote).
Kulttuuriministeriö on rakennuttanut Villa de Cinen, elokuvakylän, joka toimii filmistudio- ja tuotantokeskuksena riippumattomille elokuvantekijöille, tuottajille ja näyttelijöille. Villa de Cinessa valmistuu noin 70 filmiä vuodessa.
Ennen vuotta 1998 kansalliset museot olivat yksityisiä gallerioita, johon suurimmalla osalla väestöä ei ollut pääsyä. Nykyisin museot ole eivät ainoastaan avoinna kaikille, vaan ne toimivat myös kunnallisina kulttuurikeskuksina.
Huumeidenvastainen taistelu
Venezuela on rankattu kokaiinitakavarikoissaan v. 2008 YK:n tilastoissa maailmassa neljänneksi. Maan huumepoliisin budjetti on lisääntynyt 717 % viimeisen viiden vuoden aikana.
Taloudellinen kehitys
Venezuelan BKT on kasvanut 7,1 %. Työttömyys on laskenut 50 % Chávezin hallinnon aikana. Se putosi 12 prosentista 6 % v. 2009 alkupuolella. Talouselämän virallisen sektorin työllisyys on kasvanut, kun taas epävirallinen sektori pienentynyt.
Venezuelan talous on kokenut 20 perättäistä kasvuneljännestä. Vuonna 2004 talouskasvu oli historialliset 18 % vuoden 2008 kasvun jäädessä 4,9 %. Verrattuna v. 1998 Venezuelan talous on kasvanut 527 %. Venezuela on kasvattanut kansainvälisen rahavarantonsa 100 miljardiin dollariin. Venezuelassa on terve, säädelty pankkisysteemi.
Latinalaisen Amerikan integraatio
Latinalaisen Amerikan yhteistyö: Missio Milagro on tehnyt yli puoli miljoonaa silmäleikkausta venezuelalaisille ja muille latinalaisamerikkalaiselle. Nämä ihmiset ovat saaneet näkönsä takaisin.
Venezuela myy öljyä 18 Latinalaisen Amerikan ja Karibian maahan ystävähintaan Petrocariben kautta. Petrocariben jäsenet maksavat vain puolet laskusta. Loput 50 % ne maksavat luotolla 25 vuoden kuluessa 1 % lainakorolla. Petrocaribe on luonut 50 miljoonan dollarin rahaston, nimeltään Alba Caribe –rahasto. Se rahoittaa asuntojen rakentamista sekä maatalousprojekteja alueella.
Etelänpankki-projekti käynnistyy v. 2009. Pankin tarkoituksena on ensisijaisesti toimia jäsenmaidensa ja jatkossa UNASURin rahoituslaitoksena, joka on riippumaton ylikansallisista pankki- ja rahoitusjärjestelmistä. Sen käyttöpääoma on tässä vaiheessa kymmenen miljardia dollaria. Sen jäsenmaita ovat Argentiina, Bolivia, Brasilia, Ecuador, Kolumbia, Paraguay, Uruguay ja Venezuela.
Venezuela sponsoroi Telesuria, mantereenlaajuista televisioverkkoa, jonka ideana on toimia tehokkaana instrumenttina Latinalaisen Amerikan yhdentymiselle ja vastata vääristyneisiin näkemyksiin maanosan realiteetista, joita olemassa oleva yksityisomisteinen media on alueelle runsaasti kylvänyt.
Ylläolevat tiedot ovat peräisin Venezuelan Bolivaarisen Tasavallan Iso-Britannian lähetystöstä.
(Suomennos: Rauni Salminen )
Helsinki 28.8.2009
Hands Off Venezuela – Finland ry.
perjantai 28. elokuuta 2009
lauantai 15. elokuuta 2009
Helsingin Sanomien anti-Venezuela-kampanja
14.8.2009 Espoo
Helsingin Sanomien ulkomaantoimitukselle, päätoimittajille sekä mielipide-sivuille:
Helsingin Sanomat on käsitellyt Latinalaisen Amerikan tilannetta viime päivinä tavanomaista enemmän. Tiistaina 11.8. uutisoitiin ulkomaansivuilla Venezuelan ja Kolumbian kiristyneistä väleistä otsikolla ”Venezuelan Chavez uhitteli jälleen sodalla”.
Toimittaja Johanna Kipon kirjoittamassa jutussa annettiin mielestämme alueen tilanteesta ja Chavezin puheista yksipuolinen ja vääristynyt kuva. Käsittääksemme Hugo Chavez ei ole ”uhitellut sodalla”, vaan ilmaissut useiden muiden Etelä-Amerikan johtajien ohella huolensa Yhdysvaltojen lisääntyvästä sotilaallisesta läsnäolosta Kolumbiassa, Yhdysvaltojen läheisessä liittolaismaassa. Asia nousi esille äskettäisessä Etelä-Amerikan unionin UNASUR:in kokouksessa Ecuadorissa.
Chavez pitää Yhdysvaltojen lisääntyvää sotilaallista läsnäoloa Venezuelan rajan tuntumassa uhkana oman maansa turvallisuudelle sekä laajemminkin koko eteläisen Amerikan yhtenäisyydelle, itsemääräämisoikeudelle ja demokratiakehitykselle. Chavez huomautti UNASUR:in kokouksessa, että äskettäinen sotilasvallankaappaus Hondurasissa sekä Yhdysvaltojen joukkojen lisääminen Kolumbiassa antavat huolestuttavan signaalin Yhdysvaltojen pyrkimyksistä alueella. Yhdysvallat ei ole nimittänyt Hondurasin presidentin Manuel Zelayan syrjäyttämistä ”vallankaappaukseksi”, eikä se ole lopettanut sotilaallista eikä muutakaan yhteistyötä Hondurasin kanssa Zelayan syrjäyttämisen jälkeen.
Chavezin mukaan nämä manööverit ovat osa ”takaisinvyörytystaktiikkaa”, jolla Yhdysvallat pyrkii kääntämään eteläisen Amerikan kehitystä taaksepäin alueen maiden itsemääräämisoikeuden ja demokratian edistymisen osalta.
Mielestämme Chavez on täysin oikeutetusti huolissaan Yhdysvaltojen lisääntyneestä aktiivisuudesta alueella. Pitkän hiljaiselon jälkeen – joka paradoksaalisesti ajoittui George W. Bushin kaudelle – Yhdysvallat näyttää jälleen kiinnostuneen alueesta, jota se on perinteisesti pitänyt omana ”takapihanaan”.
Yhdysvaltojen aktiivisuudesta alueella on erittäin ikäviä kokemuksia menneiltä vuosikymmeniltä: Lukuisia vallankaappauksia ja muita hämärätoimia, puuttumisia maiden sisäisiin asioihin, vaalien manipulointia jne. Chavezilla ja muilla alueen itsenäisillä johtajilla on siten todellakin syytä huoleen – tätä ei voi pitää ”sodalla uhitteluna”.
Maanantaina 10.8. HS:n ulkomaansivuilla käsiteltiin Ruotsin asevientiä. Toimittaja Antti Ämmälän kirjoittamassa jutussa todettiin, että ”ihmisoikeuksia rikkovia (Ruotsin) kauppakumppaneita ovat muun muassa Saudi-Arabia, Arabiemiirikunnat, Egypti, Oman, Brunei ja Venezuela.
Kysyisimme Helsingin Sanomien ulkomaantoimitukselta ja toimittaja Ämmälältä: Mitä ovat ne ihmisoikeusrikkomukset Venezuelassa, joihin jutussa viitataan? Epämääräiset heitot asiasta kun ovat omiaan luomaan virheellisiä mielikuvia lukijoissa. Näitä mielikuvia voi olla vaikea korjata, kun ne ovat kerran päässeet syntymään ihmisissä.
Tästä syystä vetoamme HS:n ulkomaantoimitukseen: Esittäkää väitteidenne tueksi todisteita ja faktoja. Ihmisoikeuksien rikkomisen sijaan Venezuelasta löytyy yllin kyllin todisteita muun muassa ihmisten sosiaalisten oikeuksien edistymisestä sekä vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisestä paikallisdemokratian kehittämisen myötä. Olisi suotavaa, että näistä asioista kerrottaisiin myös Helsingin Sanomien sivuilla. Muutoin on vaarana, että lukijoiden käsitys Venezuelasta ja sen kehityksestä muodostuu mielikuvien, ei tosiasioiden pohjalta.
Hands off Venezuela –Finland
Tommi Lievemaa, varapuheenjohtaja
Helsingin Sanomien ulkomaantoimitukselle, päätoimittajille sekä mielipide-sivuille:
Helsingin Sanomat on käsitellyt Latinalaisen Amerikan tilannetta viime päivinä tavanomaista enemmän. Tiistaina 11.8. uutisoitiin ulkomaansivuilla Venezuelan ja Kolumbian kiristyneistä väleistä otsikolla ”Venezuelan Chavez uhitteli jälleen sodalla”.
Toimittaja Johanna Kipon kirjoittamassa jutussa annettiin mielestämme alueen tilanteesta ja Chavezin puheista yksipuolinen ja vääristynyt kuva. Käsittääksemme Hugo Chavez ei ole ”uhitellut sodalla”, vaan ilmaissut useiden muiden Etelä-Amerikan johtajien ohella huolensa Yhdysvaltojen lisääntyvästä sotilaallisesta läsnäolosta Kolumbiassa, Yhdysvaltojen läheisessä liittolaismaassa. Asia nousi esille äskettäisessä Etelä-Amerikan unionin UNASUR:in kokouksessa Ecuadorissa.
Chavez pitää Yhdysvaltojen lisääntyvää sotilaallista läsnäoloa Venezuelan rajan tuntumassa uhkana oman maansa turvallisuudelle sekä laajemminkin koko eteläisen Amerikan yhtenäisyydelle, itsemääräämisoikeudelle ja demokratiakehitykselle. Chavez huomautti UNASUR:in kokouksessa, että äskettäinen sotilasvallankaappaus Hondurasissa sekä Yhdysvaltojen joukkojen lisääminen Kolumbiassa antavat huolestuttavan signaalin Yhdysvaltojen pyrkimyksistä alueella. Yhdysvallat ei ole nimittänyt Hondurasin presidentin Manuel Zelayan syrjäyttämistä ”vallankaappaukseksi”, eikä se ole lopettanut sotilaallista eikä muutakaan yhteistyötä Hondurasin kanssa Zelayan syrjäyttämisen jälkeen.
Chavezin mukaan nämä manööverit ovat osa ”takaisinvyörytystaktiikkaa”, jolla Yhdysvallat pyrkii kääntämään eteläisen Amerikan kehitystä taaksepäin alueen maiden itsemääräämisoikeuden ja demokratian edistymisen osalta.
Mielestämme Chavez on täysin oikeutetusti huolissaan Yhdysvaltojen lisääntyneestä aktiivisuudesta alueella. Pitkän hiljaiselon jälkeen – joka paradoksaalisesti ajoittui George W. Bushin kaudelle – Yhdysvallat näyttää jälleen kiinnostuneen alueesta, jota se on perinteisesti pitänyt omana ”takapihanaan”.
Yhdysvaltojen aktiivisuudesta alueella on erittäin ikäviä kokemuksia menneiltä vuosikymmeniltä: Lukuisia vallankaappauksia ja muita hämärätoimia, puuttumisia maiden sisäisiin asioihin, vaalien manipulointia jne. Chavezilla ja muilla alueen itsenäisillä johtajilla on siten todellakin syytä huoleen – tätä ei voi pitää ”sodalla uhitteluna”.
Maanantaina 10.8. HS:n ulkomaansivuilla käsiteltiin Ruotsin asevientiä. Toimittaja Antti Ämmälän kirjoittamassa jutussa todettiin, että ”ihmisoikeuksia rikkovia (Ruotsin) kauppakumppaneita ovat muun muassa Saudi-Arabia, Arabiemiirikunnat, Egypti, Oman, Brunei ja Venezuela.
Kysyisimme Helsingin Sanomien ulkomaantoimitukselta ja toimittaja Ämmälältä: Mitä ovat ne ihmisoikeusrikkomukset Venezuelassa, joihin jutussa viitataan? Epämääräiset heitot asiasta kun ovat omiaan luomaan virheellisiä mielikuvia lukijoissa. Näitä mielikuvia voi olla vaikea korjata, kun ne ovat kerran päässeet syntymään ihmisissä.
Tästä syystä vetoamme HS:n ulkomaantoimitukseen: Esittäkää väitteidenne tueksi todisteita ja faktoja. Ihmisoikeuksien rikkomisen sijaan Venezuelasta löytyy yllin kyllin todisteita muun muassa ihmisten sosiaalisten oikeuksien edistymisestä sekä vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisestä paikallisdemokratian kehittämisen myötä. Olisi suotavaa, että näistä asioista kerrottaisiin myös Helsingin Sanomien sivuilla. Muutoin on vaarana, että lukijoiden käsitys Venezuelasta ja sen kehityksestä muodostuu mielikuvien, ei tosiasioiden pohjalta.
Hands off Venezuela –Finland
Tommi Lievemaa, varapuheenjohtaja
perjantai 14. elokuuta 2009
Vetoan Suomen hallitukseen: Erottakaa Alexander Stubb!
Kävelevä katastrofi, Suomen ulkoministeri Alexander Stubb on tyrinyt jälleen. Stubb tölväisi erittäin loukkaavasti Kirkon Ulkomaanapua ruotsinkielisen Ylen haastattelussa - Stubbin sanat tallentuivat nauhalle, vaikka haastattelu ei ollut vielä varsinaisesti alkanut.
Stubb sanoi, että ei aio enää ottaa esiin Israelin taannoisessa Gazan sodassa ("vahingossa" - uskoo ken haluaa) maan tasalle pommittamaa Kirkon Ulkomaanavun ylläpitämää klinikkaa. Kummallisella ruotsin ja englannin kielen sekoituksella Stubb vertasi asiaa siihen, että joku pyytäisi häntä mainitsemaan puheissaan Nokian kännykät. Stubbin mielestä Kirkon Ulkomaanapu yrittää vain kohottaa omaa brändiään, kun se yhä jatkaa keskustelua Israelin tuhoamasta klinikasta.
Vetoan Suomen hallitukseen: Vapauttakaa nyt hyvän sään aikana tuo sammakkoja suustaan päästelevä helppoheikki ulkoministerin tehtävistä ennen kuin pääsee syntymään enempiä tuhoja. Stubb on jo vaarantanut Suomen ja Venäjän suhteet, vienyt kaikin keinoin maatamme yhä lähemmäs Natoa sekä loukannut erittäin arvokasta työtä tekevää Kirkon Ulkomaanapua.
Stubb sanoi, että ei aio enää ottaa esiin Israelin taannoisessa Gazan sodassa ("vahingossa" - uskoo ken haluaa) maan tasalle pommittamaa Kirkon Ulkomaanavun ylläpitämää klinikkaa. Kummallisella ruotsin ja englannin kielen sekoituksella Stubb vertasi asiaa siihen, että joku pyytäisi häntä mainitsemaan puheissaan Nokian kännykät. Stubbin mielestä Kirkon Ulkomaanapu yrittää vain kohottaa omaa brändiään, kun se yhä jatkaa keskustelua Israelin tuhoamasta klinikasta.
Vetoan Suomen hallitukseen: Vapauttakaa nyt hyvän sään aikana tuo sammakkoja suustaan päästelevä helppoheikki ulkoministerin tehtävistä ennen kuin pääsee syntymään enempiä tuhoja. Stubb on jo vaarantanut Suomen ja Venäjän suhteet, vienyt kaikin keinoin maatamme yhä lähemmäs Natoa sekä loukannut erittäin arvokasta työtä tekevää Kirkon Ulkomaanapua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
